Calvarium. Suinatun Surma. Zeneszám

KA¤rsivan rukous
Tuskissasi jaloissani ryA¶mit
Armoa anoen
Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi
jotka suolalla ja myrkyllA¤ kyllA¤stin
Ei ole armoa
Ei anteeksiantamusta
kun kasvojasi ilkkuen potkaisen

Kuka nyt on Herra
ja ketA¤ on korkeuksiin katsottavan?
Kenen varassa on elA¤mA¤ ja kuolema,
kenen vihaa on nyt peljA¤tA¤vA¤n
Kurjuutesi on onneni!
Heikkoutesi on vahvuuteni!

Mahdin alla taipuu kovinkin terA¤s

Pelossa katoaa syvinkin viisaus
Viimeinen isku
Raastaa sinusta elon rippeet
Ruumiisi hA¤pA¤isen
ja hautaan kuolleeseen synnin maahan
Kerran taivaan valon ruhtinas
nyt ravintona matojen
Kun jA¤lleen yA¶hA¤A¶n palaan
on nimesi vaipunut unholaan