Eleanoora Rosenholm. Suljetun Osaston Astronautti. Zeneszám

Olen tytto astronautti, joka pillereita nautti
purkillisen oloon alakuloiseen,
kukaan tahtonut ei mua siks lensin linnunradan luo puuteripilveen kokaiininvalkoiseen,
nyt halaan kuuta, Saturnusta, Plutoa ja Uranusta.
Olen tytto astronautti joka uudestaan palaa aina sidottuna suljettuun osastoon,

ei pakkopaita morsiusmekko oo,

hoitajat sanoo mulle "soo-soo-soo".

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Varastin ma auton, ideahan oli mauton, ajoin jalokiviliikkeen ikkunaan.
Vilkut kulman takaa kaartoi, virkavalta liikkeen saartoi, maijaan kasiraudoin nain mut kannetaan.
Asemalla revolverin otin ylikonstaapelin, Magnumilla ihmisia uhkailin,

poliisia jalkaan ammuin, vessaan juoksin sinne sammuin, putkan seinustalta viimein herasin.

Potkin, loin ja itkin, ryomin putkan lattiaa pitkin, hampaat kaltereihin loin, lasinsirpaleita soin, jalleen pakottivat vuodelepoon mielisairaalaan,

hoitajia purin tahallaan,

viimein vaivuttivat uneen rauhaisaan.

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Nyt olen pornotahti, joka Reperbahniin lahti, toihin ikiomaan lasivitriiniin,
"kuolemaan on enaa vartti", sanoi hoitajani Martti, osat koneeni on loppuunkuluneet.