Korpiklaani. Huppiaan Aarre. Zeneszám

Pohjantuuli, tuisku kylma,
hyytaa, haataa immehista,
lumeen viiltaa valkoviirun,
heittaa varjon valkomaahan.

Tuuli kylma tupsahtavi
aamusella ankialla,
purevalla pakkasella,
ruottahalla ilmahalla.

Loyan aarteen alta kiven,
Ja paan sen piiloon alle pirtin,
katken kullan kirotuilta,
ja hopiaiset ottajilta
kuni ohto nukun unta,
lapi talven turkissani.

Vasyttelen, lammittelen,
vallyissani varjottelen.

Uneksinki kultasesta,
aarteen armaan antajasta,
luona kannon kankianki,
kotomettan hiienkiven

Kell' on onni, kell' lie lykky,
katkekoon sen muilta poies.
Kella kaypi suuri tuuri,
sita vainen varjelkohon