Moonsorrow. 1065: Aika. Zeneszám

Taal' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat
Muuan pakanakansa lahes unhoon vaipunut
Ne vimmaiset, jotka veljiansa puolustivat
He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa

He valloittivat, ryostelivat kunniaksensa
Ja etenivat voittoisasti peraantymatta
Vaan samat aikeet toisella, heita pahemmalla
Vihollisen vanhan saarella saivat kohdata

Koskaan eivat he uhkaa vaistaneet
Tarttuivat kirveisiinsa jumalten
Vastus kuitenkin vahvistuneena
Paattanyt oli heidat musertaa

Oli kaantyva uusi sivu
Taistelussa ruttoa vastaan
Eihan kunniaa voi saavuttaa
Jos jattaa kokematta kuoleman

Jaatyi verensa hankeen

Valtakautensa lepaa nyt pohjassa
Ylvas liekki sammui, vaan silti
Voittaja saa hapeaa kantaa
He hukuttivat myos kunnian

Nyt valtaistuimella istuu vaara kuningas
Nalkaisten petojen kaitsija, peto itsekin
Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa
Voi menneisyyteen itse"mme emme unhoittaa

On aika pysahtynyt