Terasbetoni. Metallitotuus. Tuonelaan. Zeneszám

Synkan saapuen, he tulivat etsien.
Miesta nukkuvaa, avutonta saalistaan.
Suoja varjoen, nurmi alla jalkojen.
Aanetonna yossa, salamurhaajan tyossa.

Tuonelaan, miesta viedaan taas!
Kuolemaan, syyttomana tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Oikeutta, hakemaan!

Tupa hiljainen, henkaisy viimeinen.
Ei osannut aavistaa, mika unessaan odottaa.
Tahto synkanlainen, ei mies eika nainen!
Mukaansa pyytaen, kattaan ojentaen.

Tuonelaan, miesta viedaan taas!
Kuolemaan, syyttomana tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Oikeutta, hakemaan!

Sieluni uhraan, jos vain, kostaa saan.
"Anna sanasi kylvaa, tuhoa paalle maan.
Ei saasty edes rakkaimpas!"
Niin ma teen, siirran kaiken, ajasta, ikuisuuteen!

[Solo]

Tuonelaan, miesta viedaan taas!
Kuolemaan, syyttomana tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Tuonelaan, miesta viedaan taas!
Kuolemaan, syyttomana tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Oikeutta, hakemaan!